Strömforsin ruukki ja Kukulinreitti + Bannin luola
Strömforsin ruukki sijaitsee Uudenmaan ja Kymenlaakson rajamailla – siis aivan kirjaimellisesti, sillä raja kulkee vesistön keskellä. Strömfors on ruukeista ehkä hiukan vähemmän tunnettu, mutta ei suinkaan syystä. Ruukin historia ulottuu aina 1600-luvulle asti ja Strömfors on yksi parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista (lähde). Kesäisin ruukilla järjestetään tapahtumaa: kesäteatteria, melontavaelluksia, ravintolatarjontaa, museoita yms. By the way, Ruukilta pystyy myös vuokraamaan pyöriä ja kajakkeja, joten reittejä näille molemmille menopeleille myös löytyy ympäristöstä. Kannattaa kuitenkin tänä koronakesänä tarkistaa etukäteen miten ja mihin aikaan paikat ovat auki.
Me kävimme ruukilla loppukevään aurinkoisena viikonloppuna. Pysähdyimme matkalla tutulla Malmgårdin kartanolla tunnelmallisessa kartanopuodissa. Täällä kannattaa ehdottomasti pysähtyä, jos matkaa etelästä kohti Störmforsia. Nappasimme mukaan jauhoja, rypsiöljyä ja lakritsia, mutta etenkin oluen ystävien kannattaa napata mukaan muutama olunen.
Ruukkialueen karttaa 
Strömforsin ruukilla nappasimme kalakeitot ja pullat Ravintola Ruukinmyllystä ja istuimme ihastelemaan ruukkimaisemaa. Mainittakoon, että täällä ollaan erittäin koiraystävällisiä – koirat pääsivät mukaan kauppaan sekä koirille tuotiin erikseen vettä syödessämme keittoja. Tämä ei valitettavasti ole mikään itsestäänselvyys, joten ehdottomasti tästä pisteet kotiin!
Ruukilta lähdettäessä ensin kirkon ohi 
Pitkospuita 
Ruukinmyllyn pullalle suositus! 
Köysiavusteisesti ylös
Olimme suunnitelleet jatkavamme Kukulinreitille, joka varsinaisesti lähtee läheiseltä urheilupuistolta. Me kuitenkin lähdimme matkaan ruukilta. Reitti kulki kirkon ohi ryteikköön, ja sieltä kohti vaihtelevia metsä- ja järvimaisemia. Reitillä on aiemmin kulkenut juna vieden sahatavaraa satamaan ja paikoin tuon tunnelman pystyi kuvittelemaan. Korkeuseroja reitillä on jonkin verran ja kaikista jyrkimmissä paikoissa on köysi apuna ylös kipuamiseen tai alas laskeutumiseen. Reitillä pysähdyimme näköalapaikalle syömään jo ostetut pullat ja termarissa mukana kulkeneen kaakaon.
Kukuljärvi 
Laavulla 
Tiuku Bannin luolan sisäänkäynnillä 
Bannin luolassa 
Avohakkuuaukea reitillä 
Tästä reitti olisi oikeasti lähtenyt
Mainitsemisen arvoista reitillä on hämmentävän kirkas Kukuljärvi – näimme tusinoittain isompia ja pieniä ahvenia uimassa. Eivätkä ne säikkyneet ollenkaan meidän petoja! Kukuljärvellä oli myös upea uutukaisen oloinen laavu näkymineen ja eräs lapsiperhe olikin uiskentelemassa rannalla.
Poikkesimme lisäksi Bannin luolaan, jonne minä ja kaksi koiraamme uskaltauduttiin myös sisälle. Ahdaskammoisempi Katja jäi ihan tyytyväisenä odottelemaan meitä ulkopuolelle. Loppureitistä mieleenpainuvana jäivät negatiivisessa mielessä isot avohakkuut, jotka eivät silmiä todellakaan hivele. Surullista, että nimenomaan pesimäaikaan metsää kaadetaan – luulisi sille löytyvän parempia ajankohtia…
Reitillä kohtasimme käpytikan ja muutamia ihmisjoukkoja, mutta yllättävän rauhassa saimme kiertää. Sen sijaan koomista oli, että törmäsin omaan serkkuuni porukoineen ruukilla, eikä kumpikaan ollut tiennyt, että ollaan samassa paikassa. What are the odds!
Reitin pituus noin 12 km ja meiltä meni siihen kokonaisuudessaan noin 3h 50 min. Nousua 215 metriä ja laskua 212 metriä. Jos Bannin luolaan ei halua lähteä, pituudeksi tulee noin 8 km.
Alla minivideo reitiltä!
Vuorenpeikkojen jalanjäljillä 